Ensimmäiset kolme kuvaa ovat viime viikolta, asunnon vapauduttua vuokralaiselta.
Kuva on huoneen ovelta päin, taakse jää eteinen mistä on käynti vessaan. Asunto on toisessa kerroksessa metsäiselle sisäpihalle, aurinko paistelee melkein koko päivän kauniisti puiden lomasta erkkeri-ikkunan läpi.
Hyvänä munkkina mainittakoon, että taloyhtiössä on suoritettu ikkunapuitteiden korjausmaalaus tänä keväänä.
Huonona munkkina mainittakoon, että vuokralainen ei ollut edelliseltä omistajalta saanut lupaa tehdä reikiä seiniin, joten oli sitten teipannut verhot seinään, ja teippi oli vienyt mukanaan tämän edellisen omistajan suurella huolella sutimaa maalia. Nooh, ainakin tuli selväksi, että pitää vissiin vähän tutkia maalipintaa, ennen kuin sutii itte päälle.
"Keittiö" jää punaisen seinän oikealle puolelle, ovesta käynti parvekkeelle. En oikeen tiedä kummasta tykkään enemmän, styroksikatosta vai tapetista... Samanlaista kattoa on liimattu aikoinaan myös
Mekkalan kattoon, ihan sattumalta bongasin ja ihan vähäsen nauratti, kun niin kaunein sanankääntein sitä sielläkin kuvailtiin ;)
Parvekkeen oven vieressä komeilee ihan ehta alkuperäinen, edellisessä elämässään kylmäkaappina palvellut ja mun seurassa baarikaapiksi muuttuva komero! Kaipa tuokin pitää stripata puulle ja maalata uudestaan, ettei jää sitten nuhjuiseksi. Alakaappi on sisältä sudittu tiesmillä teollisuusmaalilla valkoiseksi, ja mietin vähän, että josko sieltä viitseis naputella hyllyt irti ja päällystää hyllypaperilla silleen ihanasti. Tuskin jaksan kumminkaan.
Periaatteellisesti olen sitä mieltä, että kaikki säästettävissä oleva vanha säästetään, mutta mitään ei tarvitse säästää siksi, että se on vanhaa, jos se ei sovi enää suunnitelmiin. Kylmäkaapin paikoilleen jättämistä puoltaa se, että sen purkamiseen tarvittaisiin oletettavasti taloyhtiöltä lupa ja ulkoseinä pitäisi ilmeisesti eristää uudelleen (taloyhtiön piikkiin), joten lupaa tuskin heltiäisi.
Alkuperäiset jalkalistat sen sijaan ovat saamassa lähtöpassit, niissä on valehtelematta melkein puolen sentin maalikerrokset ja profiili on hyvin yksinkertainen, joten tuskin kukaan kääntyy haudassaan kun korvaan ne uusilla, maalatuilla puulistoilla.
Sunnuntaina rapsuttelinkin sitten iltapäivällä tapetin irti, lähti ihan nätisti. Oli ensimmäinen remonttiin viittaava homma tässä kämpässä, sittemmin myös parketti on saanut lähtöpassit.
Edellisen kuvan kylmäkaappia vastapäätä löytyy siis mun äärettömän hieno ja ehdottoman superkäytännöllinen keittiöni! Jos keittiö on kodin sydän, niin.. no onneksi se sentään on.
Alemmassa kaapissa on tosiaan piilossa mökkikeittiö, ihan on jääkaappi ja kaksi hellälevyä ja lavuaarikin. Ja muuten ihan tajuttoman paha haju.
Onhan se varmasti käytännöllinen, jos ei juuri kokkaile. Keittiölle mulla on suuret suunnitelmat, niistä sitten joskus lisää. Tämä ei vain oikein toimi ihmisellä, joka tekee 99 % safkoistaan itse alusta alkaen. Muistaaksei vuokralainen jutteli, ettei ole jääkaappia edes käyttänyt, koska se tosiaan haisee ihan raadolta. En tiedä, miksei se sitä siivonnut, tai miten se sitten eleli ilman jääkaappia täällä. Samapa tuo.
Keittiöstä vasemmalle mentäessä palataankin jo eteisen ovelle. Alkuperäinen väliovi on vintillä tallessa, painaa kuin synti mutta koska karmi saranoineen on tallella, pakko se on kai siihen sovittaa. Asunnon rappuun johtava ovi on käytännössä täysin äänieristämätön, joten asumismukavuuden kannalta, jos alkuperäinen väliovi falskaa ääntä, on edessä äänieristetyn oven hankkiminen ja oviaukon kaventaminen seinätilan lisäämiseksi.
Eteisestä on siis myös käynti vessaan, jonka lattiapinta-ala on 1,52 neliömetriä. Se on aika vähän se, 112 x 136 senttiä kanttiinsa, ja osa siitä on vielä lohkaistu suihkukaapiksi. Tällekin on tehtävä JOTAIN, ja se saattaa vaatia vähän luovuutta ja laihduttamista, kun epäilen, etteivät tykkää taloyhtiössä jos laajennan tuota vähän rappukäytävän puolelle. Ainakin suihkuseinät lähtee, ja kaukalo piikataan tasaiseksi.
Enkä edes varsinaisesti vitsaillut tuolla laihduttamisella, edellinen omistaja kertoi yhden ostajaehdokkaan kääntyneen kannoillaan ja todenneen, ettei mahdu tuolla peseytymään. No mä olen onneksi ihan kenkälaatikon suihkukaappiin mahtuvan kokoinen; anekdoottina mainittakoon, että mittasin oviaukon leveydeksi 33 senttiä :-----D
Tarina tämänkin lasketun katon takana olisi kiva kuulla. Purkuun menee sekin, kuten koko vessakoppi. Kaikki uusiksi, lattiasta kattoon. Kulmalavuaaria ja seinä-wc:tä ja whatnot tilalle.
Varmasti on muuten mukavaa rapsauttaa tämä välikatto alas, millaista asukkia on sinne mahtanut tehdä pesää? Taloyhtiössä on tehty putkiremonttia 1980-1990 -lukujen taitteessa, joten oletettavasti pesijät ovat saaneet pesiä tuolla siitä asti, kohta jo 30 vuoden ajan. Herkullista kerrassaan... ajattelin pukeutua kertakäyttösadetakkiin siksi aikaa, kun puran katon. Yök.
Viimeisenä vielä kuva pikkueteisestä. Verhon takana on ovi rappukäytävään, sen vasemmalla puolella kulku vessaan ja kuva on siis otettu huoneen ovelta. Käsittääkseni alkuperäiset kaapit ovat aika huonossa kunnossa, joten ne posautetaan irti, ja tilalle tulee liukuovien taakse Elfaa tai muuta vastaavaa säilytysjärjestelmää.
Tämmöstä mun luona. Oliko ihan kamalaa, ei mun mielestä ehkä? Tiesin jo myynti-ilmoituksesta, että tää se on ja tää on pakko saada. Ja niinhän mä sainkin!
